Tervehdys, vieras

Simone de Beauvoirin Kutsuvieras, alkuteos L'invitée (ilm. 1943, suom. Mirja Bolgár 1985), on viimeisin loppuun lukemani kaunokirja. Pientä taistelua sekin edellytti, mutta oli lopultakin suht kiitollinen luettava:

de Beauvoirin esikoinen kestää lukemista. Ei epäilystäkään. Hänen tyylissään on jo tässä esikoisessa sellaista eleganssia, josta voi vain haaveilla: proosa hengittää, kuten tuttava totesi, ollen ilmavaa ja luontevaa. Kaikinpuolin oikein hyvin säilynyt romaani. Ja Mirja Bolgárin suomennos tuntuu erinomaiselta ja viimeistellyltä. Suurkiitos hänelle!

Romaanin peruskuvio: on kirjallinen 1930-luvun lopun pariskunta, Françoise ja Pierre, joka ottaa kolmanneksi pyöräkseen nuoren hupsun Xavieren. Kokeilu menee tietenkin kiville, yksin siksikin ettei Xaviere kykene samaan eettiseen harkintaan Françoisen ja Pierren kanssa. Juuri sitähän kolmen hengen tietoinen suhteilu edellyttäisi.

Sivuhenkilöitä ovat Pierren taiteileva Elisabeth-sisko ja nuori Gerbert, Pierreä palvova teatteri-tulokas. Ja jos Pierre tuntee vetoa Xaviereen, niin Françoise tahtoo Gerbertiä... Erityisesti Elisabeth jää mielestäni turhan karikatyyrimäiseksi hahmoksi. Ehkä nuoren de Beauvoirin inho sovinnaista (pikku-) porvarillisuutta kohtaan sai hänet luonnostelemaan Elisabethin hieman irvikuvamaiseksi?

Romaani ei ole "toiminnallinen", jos kohta yhdessä luvussa harjoitetaankin vuoristopoluilla/-teillä kävelyä ja valjua latopainia: kyse on "eksistentialistisen romaanin" ja "uuden psykologian" ja ties minkä avauksesta. Jokaisella luvulla on tarkka näkö- ja tarkastelukulma päähenkilöiden suhteisiin.

Julkitarinan alla kulkee eksistentialistisen ideologian mukainen tematiikka koskien ihmisluontoa, yksilön valintojen ja tekojen vapautta ja vastuullisuutta jne. Julkitarina on tylsä 1930-luvun lopun "paljastustarinana" de Beauvoirin ja Sartren parisuhdekokeiluista, samoin ajankuvana (koska rajoittuu muutaman taide-eläimen elämään). Se menettelee yhdenlaisena psykologisena romaanina. Kukkaan se puhkeaa vasta kun lukija suostuu miettimään stooria eksistentialismin prisman kautta ja pohtimaan hahmojen ratkaisuja ja toimia eettisyyden vinkkelistä.

Kutsuvieras kannattaa lukaista. Onhan se de Beauvoirin kirjailijauran avaus. Hallittu teos. Ja kuin enne 2. maailmansodan jälkeisen kirjallisen Euroopan melskeistä.